Uuvuttava paluumatka
Kategori: Allmänt
Reilun 600 kilometrin paluumatka venyi 21-tuntiseksi ja muuttui vastoinkäymisten takia yllättävän rankaksi. Elinalle tuli matkapahoinvointia jeeppi-ajelun aikana ja kuumuus ja likaisuus olivat taas vastassamme kun tulimme vuorilta alas.
Jouduimme odottamaan 5 h (juna lähti klo 23) New Jalpaigurin juna-asemalla. Se oli todella ahdistava paikka. Rotat ja torakat nakersivat roskia ja asemalla asuu paljon kerjäläisiä. Teki todella pahaa kun pienet lapset tulivat luoksemme ja kerjäsivät surullisin silmin ruokaa. He olivat likaisia ja nääntyneen näköisiä. Jotkut tarrasivat käsivarteen kiinni ja yksi pikkutyttö käpertyi jalkoihini, otti pohkeestani kiinni, eikä meinannut päästää irti.
Asemalla yöpyviä kodittomia
Saimme vasta samana iltana tietää, että olimme vain jonotuslistalla junaan, ja mahdollisuutemme saada paikat oli pieni... Yritimme kuunnella kuulutuksia tarkkaan viimeisen tunnin aikana, mutta epäonneksemme juuri meidän junan kuulutusta ei tullut englanniksi ollenkaan! (Vaihtoehtoisesti tosi kummallisella aksentilla.) Onneksi eräs mies, jolla oli toimiva nettiyhteys, tarkisti meille lähtölaiturin, sillä istuimme odottamassa junaa väärällä laiturilla ja tajusimme siirtyä vasta viime tingassa.
Juttelimme neuvojen mukaan konduktöörille ja yritimme kaikin keinoin, jopa lahjomalla, päästä junaan. Ensin hän sanoi että paikkoja ei ole lainkaan. Silloin tuli aivan toivoton olo, sillä yö asemalla (ilman odotustiloja) ei tullut kyseeseenkään. Seuraavaksi meille tarjottiin seisomapaikkoja ja hyppäsimme junaan, vaikka tiesimme että 11-12 h seisominen olisi melkoinen koetus...
Peräämme junaan hyppäsi neljä kilttiä nuorta miestä, jotka tarjosivat meille yhden alemman luokan makuupaikoistaan jaettavaksi. Olimme ikionnellisia, vaikka emme saaneet yön aikana nukuttua juuri ollenkaan. Vaihdoimme asentoja vuorotellen 60 cm kovalla pedillä, ja asettuminen asentoihin oli hieman hankalaa kun yläpuolella olleen sängyn takia ei voinut istuakaan. Konduktööri oli ajaa meidät vaunusta pois, mutta miehet puolustivat meitä ja vakuuttivat konduktöörille että voimme jäädä heidän paikalleen. Suuri kiitos heille!
Epäonnemme jatkui helteisessä Kalkutassa. Emme saaneet taksia joka olisi suostunut ajamaan taksimittarin mukaan, joten päädyimme täyteen bussiin, ja sen jälkeen vielä metroon ennen kuin pääsimme perille. Kyllä väsytti!
/Julia
