indiaries.blogg.se

A month in Kolkata

Monipuolinen päivä indoor clinic:llä & kuvapläjäys

Kategori: Allmänt

Aamulla suunnistimme hikiviikset kiiltäen klinikalle. Olimme ainoat lääketieteen vapaaehtoistyöntekijät klinikalla tänään. Löysimme metro-asemalle ja osasimme jopa nousta pois oikealla pysäkillä. Riksakuskit odottivatkin jo jonossa metron ulkopuolella. He tietävät minne alueen ainoat kalkkilaivan kapteenit haluavat, ja kuljettavat meidät klinikalle kymmentä rupiaa vastaan (1 € = 70 rp). Metro maksaa myös 10 rp/suunta, eli n 40 min matkan hinta on todella vaatimaton.

Yksi asia joka tuntuu pahalta on se, että roskiksia ei näy missään. Välillä on vain pakko heittää omatkin roskat kadulle, koska muuten jokin saattaa mädäntyä reppuun… Jätettä on kaikkialla – teillä, pihoilla, lammikoissa…

 

Perillä klinikalla menimme kierrokselle potilaiden huoneisiin. Mittasimme sykkeen, hengitystiheyden ja lämmön jokaiselta potilaalta. Verenpaineetkin yritettiin mitata, mutta kaikilta potilailta se ei onnistunut, etenkin lapsipotilaille mansetti oli usein liian suuri. Lapset osasivat jo nimemme ja he katselivat meitä uteliaasti kun astuimme huoneeseen. Myöhemmin menimme myös kierrokselle paikallisen lääkärin kanssa, silloin sain palpoida kaikkien vatsat.

IIMC indoor clinic
 
Puoliltapäivin pidimme terveydenhuollossa työskenteleville naisille oppitunnin malariasta, tuberkuloosista, ripulista, lämpöhalvauksesta, lavantaudista ja hepatiitti A:sta. Naiset kuuluvat IIMC:n ”network”-ohjelmaan, ja tieto on heille tärkeää, sillä he työskentelevät hyvin alkeellsissa olosuhteissa, paikoissa joissa lääkäreitä ei ole lähettyvillä. Puhuimme englantia, ja paikallinen nainen käänsi puheemme bengaliksi.
 
 
Oppitunti naisille

Iltapäivällä saimme leikkiä lasten kanssa. Jotkut olivat innokkaita, jotkut halusivat vain seurata muiden leikkiä sivusta. Meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta lapset rakastavat piirtämistä, tarroja ja ulkoleikkejä. He halusivat että piirrämme heille memory-kortteja. Me piirsimme, piirsimme ja piirsimme. Välillä piirrokset eivät onnistuneet ja nauroimme niille kovaan ääneen yhdessä. Kaikki piti värittää, lopputuloksena oli jopa punainen lumiukko. Heittelimme parin tytön kanssa frisbeetä, ja pian viereeni ilmestyi utelias taapero. Hänkin pääsi leikkiin mukaan J Tytöt halusivat että otamme heistä paljon kuvia. Lapset ovat tosi ihania :)

Piirtelyä

 
Minä yritän piirtää poroja ja lumiukkoja
 
Indoor-clinicin tyttöjen kanssa yhteiskuvassa
 
Lasten rakastama tarrakirja
 
Frisbeen heittelyä!

Täällä ollessa tajuaa entistä paremmin miten hyvin asiat ovat koti-Suomessa. Intiassa on niin paljon köyhyyttä ja vaikeita olosuhteita. Helle on tänä kesänä tappanut yli tuhat ihmistä. Harvoissa paikoissa on ilmanvaihto-järjestelmä ja kaikkialla lämpötila on vähintään 35 astetta. Yölläkään lämpötila ei laske alle kolmenkymmenen asteen. Ihmisillä ei ole kunnon pesutiloja, moni ei saa tarpeeksi ruokaa. Heillä ei ole tietoa sairauksista ja hygieniasta. Täällä näkee tautitiloja, joita Suomessa ei päästettäisi ilmaantumaan. Laajoja iho-infektioita, pahan näköisiä avohaavoja, sisäisiä ja ulkoisia märkä-absesseja jne. Tuntuu että me usein valitamme aivan turhista asioista, täällä omat ongelmat tuntuvat minimaalisilta… Olkaa kiitosllisia siitä mitä teillä on!  

 Indoor clinicin lapsipotilas, jolla laaja iho-infektio
 
/ Julia
Kommentera inlägget här: